Tontti määrää tietenkin raamit. Lisäksi suunnittelijan ja rakentajien ammattitaito ovat tärkeitä.
1. Ennen kuin allekirjoittaa kauppakirjat on hyvä tietää tontin maaperä, maastonmuodot, ilmansuunnat, viemäröitävyys ja kaavamääräykset. Viisas valitsee tontin, johon vesi ei kerry. Vanhat maatalot eivät suotta ole ylväillä paikoilla – korkeus takaa, että talon alusta pysyy kuivana.
2. Perustamista on myös se, miten talo tontille asetellaan. Ideana on saada siitä mahdollisimman energiatehokas ja toisaalta auringonvalon näkökulmasta viihtyisä. Yleensä oleskelutilat suunnataan etelään, nukkuminen ja varastotilat pohjoiseen. Energiatehokkuus riippuu paitsi eristeiden määrästä myös esimerkiksi siitä, kuinka paljon taloon rakennetaan erilaisia kulmia ja ulokkeita. Mitä vähemmän, sitä energiatehokkaampi talo.
3. Yleispäteviä neuvoja mahdollisten paalutusten tai sokkelin suhteen ei ole. Aina täytyy toimia tontin mukaan. Pohjatutkimus on oleellinen, jotta suunnittelija voi suunnitella juuri oikeanlaisen ratkaisun. Perustamisratkaisu ja routaeristeiden määrä riippuu siitä onko kyseessä esimerkiksi hiekkamaa, kallio tai pehmeä savi.
4. Pohjaa kaivettaessa talon alla perusmaan tulee olla keskeltä kohollaan, jolloin vedet valuvat salaojiin päin.
5. Sekä salaojat että sadevesijärjestelmät ovat olennainen osa perustamista. Salaojien pitää kulkea anturan alapinnan alapuolella ja ne johdetaan joko ojaan tai suoraan sadevesiviemäriin. Salaojiin ei johdeta muuta vettä kuin perustuksen kuivatusvedet. Nykyään yhä useammin suositellaan, että sade- ja hulevesistä ainakin osa imeytettäisiin maahan jo tontilla, sillä sademäärien lisääntyessä sadevesiviemärit tuppaavat tulvimaan. Muista salaojien tarkastuskaivot.
6. Sokkelin korkeuden on oltava tontille optimaalisen korkea. Tulviva vesi ei missään tapauksissa saa päästä perustuksien viereen asti.
7. Kallio on luja perustus, muttei aivan ongelmaton. Louhimisen seurauksena talon alle voi jäädä monttuja, joihin vesi jää ja kulkeutuu sieltä edelleen rakenteisiin. Montut voi täyttää betonilla tai murskesoralla, joka tiivistetään kunnolla. Kallio ei roudi, mutta kalliopohjassa voivat toisaalta vesijohdot ja viemärit jäätyä – etenkin jos niitä ei koko ajan käytetä. Vesijohdot ja viemärit on eristettävä kunnolla.
8. Erityisesti savimaalla routaan on suhtauduttava vakavasti. Kun savi jäätyy, sen tilavuus muuttuu jopa yhdeksän prosenttia. Nykyään maavaraisissa lattioissa routaeristykseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Energiatehokkuutta lisättäessä lattiaeristys kasvaa, eikä sisältä enää pääse lämpöä maahan. Silloin routa saattaa päästä anturoiden alle.
9. Rossipohja tuulettuu alta, eikä sinne näin pääse muodostumaan esimerkiksi radonia. Toisaalta rossipohja vaatii paremman eristyksen kuin maavarainen rakenne.
10. Maavaraisessa lattiarakenteessa eristeitä tarvitaan vähemmän kuin rossipohjassa, koska maasta tuleva lämpö huomioidaan U-arvo-laskennassa. Murheita sen sijaan voivat tuottaa radon ja kapillaarisesti maasta nouseva kosteus.
Radontiivistyksen lisäksi maavaraiseen lattiaan täytyy laittaa salaojaputki lattialaatan alle, josta se johdetaan katolle. Näin radon tuulettuu talon alta pois.
Kapillaarikatko tehdään kiviaineella, jossa ei ole hienoainesta. Tätä tarkoitusta varten on pestyjä sepeli- ja soratuotteita, joissa vesi ei kapillaarisesti pääse nousemaan.
LÄHDETIEDOT
Teksti: Roope Lipasti
Asiantuntijana neuvontainsinööri Antti Tuominen Pientalorakentamisen kehittämiskeskus PRKK ry:stä, www.prkk.fi
Kuva: A-lehtien arkisto