Lämmitys ja ilmanvaihto 1950-luvun talossa

Lämmitys ja ilmanvaihto 1950-luvun talossa

Alun perin 1950-luvun taloissa oli usein öljy- tai puukattila ja lämmönjakotapana vesikertoiset patterit. Kattila on yleensä jo kertaalleen uusittu. Yli 20 vuotta vanha öljylämmityskattila kannattaa usein jo uusia. Öljypolttimen elinkaari on noin 15-20 vuotta. Hyviä vaihtoehtoja ovat lämpöpumppu- ja hybridijärjestelmät.

Jos asut 1950-luvun omakotitalossa, päivitä sen lämmitysjärjestelmä. Harkitse koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän asentamista suuremman remontin yhteydessä.

Aina 1980-luvun loppuun painovoimainen ilmanvaihto oli yleisin ilmanvaihtotapa. Se perustuu lämpötilan ja tuulen aiheuttamiin paine-eroihin sisä- ja ulkoilman välillä. Ilmanvaihdon ilmavirrat vaihtelevat kuitenkin sääolosuhteiden mukaan: kylmällä säällä ilmanvaihto on suurimmillaan ja lämpimällä säällä usein riittämätön. Sen avulla onkin vaikea toteuttaa hyvää sisäilmastoa energiatehokkaasti. Ruoanlaitto vaatii usein erillisen ja suoran poistoilmaratkaisun.

Jos ikkunat ja ovet olivat kiinni, korvausilmaa saatiin erilaisten rakojen kautta. Korjattaessa 1950-luvun taloa energiatehokkaammaksi on aina samalla varmistettava ilmanvaihdon riittävyys. Suunnitteluvaiheessa ilmanvaihdon riittävyydestä kannattaa keskustella IV-suunnittelijan ja hyvin vanhojen talojen kohdalla myös perinnerakentamisen asiantuntijan kanssa. Tiiviiksi kuunnostettu vanha rakennus ei enää kierrätä ilmaa normaalilla tavalla, asumismukavuus laskee ja kosteusvaurioiden riski kasvaa. Julkisivuremontin yhteydessä taloon asennetaan ainakin raitisilmaventtiilit.

Lue lisää 1950-luvun taloista.

Lue lisää  ja tutustu K-raudan lämmitys- ja ilmanvaihtotoimittajiin

Sinua voisi kiinnostaa myös:

{{item.Text}} {{item.Text}}

{{item.Description}}

{{item.AdditionalLink.Text}}