Hajottamo-blogissa leffahuoneen remontti

Remontoi kotiin oma elokuvahuone! Katso alta Hajottamo-blogin Heidin kirjoitus leffahuoneen remontista ja suunnittele omasi. Toteutettu yhteistyössä K-raudan kanssa.

hajottamo_cello_tapetti_lamppu

 

Hyvää huhtikuuta ihmiset! Tulinpa kertomaan semmoista, että huhtikuussa Hajottamolla tehdään yhteistyötä K-Raudan kanssa. Yhteistyö tuli oikein kätevään saumaan, nimittäin tässä kuussa meillä on tarkoitus vetäistä oikein kunnon rupeama kotimme keskeneräisiin remontteihin, jotta kesän tullessa voimme kirmailla niityillä vailla huolen häivää puuttuvista listoista tai repsottavista tapeteista.

K-Rauta on mieluisa yhteistyökumppani siksikin, että me ollaan siipan kanssa paikallisissa rautakaupoissa niitä vakionaamoja (terkkuja vaan!), jotka pällistelevät hyllyjen väleissä etsiskellen rimoja ja ruuveja, ja jotka ajavat myyjiä takaa kyselläkseen kaikenmoisia. Meidän K-Raudassa Oulun Äimärautiolla asioidaan alituiseen ja hirmuisen hyviä neuvoja sieltä aina ollaan saatukin. On monta mokaa jäänyt tekemättä kun on ensin huolella kuulustellut asiantuntevia myyjiä.

Yksi tämän alkuvuoden remppakohteista meillä on ollut alakerran ylimääräinen huone, joka on vajaan vuoden aikana ehtinyt olla pukeutumishuoneena ja työhuoneena ja romuvarastona...tarve leffahuoneelle kuitenkin oli, joten sellainen tästä sitten tuli.

Huoneessa oli melkoisesti rempattavaa; tämä -79 rakennettu talo on sisäseiniltään lastulevyä, joka on vallan erilainen muokattavuudeltaan kuin kipsilevy. En sano että huonompi (taulut pysyy seinillä!) mutta ainakin haasteellisempi. Seiniä on siis pakkeloitu, hiottu, maalattu, vasaroitu, tapetteja on revitty (ja todettu mahdottomaksi - paljaan lastulevyn päälle laitettu tapetti on siinä jäädäkseen) ja listoja sahailtu muutama miljoona metriä. Tässäkin huoneessa uusittiin katto- ja lattialistat kauttaaltaan uusiin ja mäntyiset kattopaneelit maalattiin täyshimmeällä K-Raudan oman merkin, Cellon sisäkattomaalilla, jolla on muuten allergiatunnus. Tärkeä seikka meille maaleja valitessa, allergikkoja kun ollaan.

Mutta leffahuoneesta: Me ollaan elokuvien suurkuluttajia ja melkein joka ilta täällä lojutaan lasten mentyä nukkumaan. Ennen meillä oli tv olohuoneessa, ja monesti päällä ihan vain taustamölyäjänä. Elo on lapsiperheessä kummallisesti rauhaisampaa, kun telkkaria pitää mennä katsomaan jonnekin muualle.

 

Tämä huone ei ole ihan optimaalinen leffahuoneeksi (eikä kuvattavaksikaan ilman laajakulmalinssiä!) kapean muotonsa vuoksi - leveyttä on tasan kaksi metriä. Eniten päänvaivaa tuotti tietenkin istuinpaikat, tilaan ei mikään sohva mahtunut. Miehen työkaveri kuitenkin tarjosi halvalla meille käytettyä recliner-sohvaansa, johon siippa aivan ihastui - mikäs siinä, sanoi meikäläinen ja niin se kannettiin sisään. Se oli viidestä sentistä kiinni, että mahtui. Eihän tuo esteetikon silmiä hivele, mutta joitain uhrauksia parisuhteen eteen on sisustusbloggarinkin tehtävä, heh. Ja ei käy kieltäminen, enpä oo mukavammassa sohvassa koskaan röhnöttänyt!

Seinät tapetoitiin grafiitinmustalla kangastapetilla, joka tummentaa huonetta passelisti, ja ikkunasta löytyy tietysti rullamallin pimennysverho. Tv-tason virkaa toimittaa ympäri taloa seilannut vanha senkki, sinne mahtuu digiboksit, pleikkarit sun muut härpäkkeet.

Vanhan liinavaatekaapin päällä nököttävä kaunis valonlähde on niinikään Cellon Dolce-valaisin. Tykästyin tuon muotoiluun oitis, moderni mutta sellaisella retrolla twistillä. Sopii tunnelmavaloksi leffahuoneeseen ja mihin tahansa muuhunkin huoneeseen, toki! Mietin josko hankkisin vielä pari samanlaista makuuhuoneeseen, jahka sinne joskus yöpöydät saataisiin.


*postaus tehty yhteistyössä K-Raudan kanssa.

Tästä alkuperäiseen blogikirjoitukseen >>