Puut suojaan jyrsijöiltä ja hirvieläimiltä
Syksyllä ennen pysyvän ja paksun lumipeitteen tuloa on hyvä aika suojata puiden rungot talven jyrsijöiltä. Toimivimmat suojaukset ovat rungon ympärille laitettavat verkot ja muovispiraalit eli suojanauhat. Haasteita suojaamiseen tuottaa jänisten, rusakoiden ja kanien taito loikkia ja hyppiä. Runsasluminen talvi nostattaa riskirajaa korkeammaksi.
Liian matala verkko ei suojaa alaoksia, jolloin nälkäinen eläin kaluaa ja parturoi kaikki oksien kärjet pilalle. Lisäksi verkot on tuettava hyvin ja saumakohta sidottava kiinni rautalangalla tai narulla huolellisesti yhteen. Myös spiraalikierre on kieputettava riittävän tiiviisti ja ylös, että se suojaa nuorta puuta.
Jäniksen nenässä epämiellyttävälle haisevalle jäniskarkotesirotteella voi myös torjua jänikset pihamaalta. Samalla idealla toimiva peurakarkote pitää puolestaan hirvieläpimet poissa puiden ja pensaiden kimpusta.
Naapureiden kissat, koirat ja etanat pois tiluksilta
Jos naapuruston kissat merkkaavat pihaasi reviiriään tai vaanivat pikkulintuja, niin niitä voi karkoittaa kasvipohjaisia hajusteita sisältävällä kissakarkoitteella, jonka hajusta kissat eivät pidä. Oma luonnonmukainen hajustekarkoitteensa löytyy myös liian uteliaille koirille.
Erityisesti salaattien, vihannesten ja kukkien lehtiä rouskuttavat etanat voi karkoittaa puutarhasta erilaisilla ympäristöystävällisillä etanasyöteillä, tutustu valikoimaan.
Tunnista kaivajat
Vesimyyrä on hieman rottaa pienempi, lyhythäntäinen jyrsijä. Se kaivaa maan alle onkaloita, joissa se elää. Puutarhuri toteaa sen haitat, sillä se syö pääasiassa kasvien juuria, juurakoita sekä puuvartisten kasvien juurten kuorta.
Vesimyyrän tunnistaa maanpinnan pehmeistä kohdista, kun jalan alla olevan käytävän katto pettää tai multakasoista, joissa on sivulle avautuva käytäväreikä. Syksyisin se kerää ravintovarastoja maan alle, esimerkiksi perunoita ja porkkanoita.
Kuvassa vesimyyrä. __ Maamyyrä eli kontiainen__ elää myös maan alla. Se on Suomessa rauhoitettu. Se ei vahingoita kasveja, sillä se syö hyönteisiä, lieroja ja matoja. Kontiainen työntää käytäviensä multakasat keoiksi esimerkiksi nurmialueille. Ulostulo on kasan keskeltä, toisin kuin vesimyyrällä. Rauhoitettua eläintä ei voi torjua.
Pelto- ja kenttämyyrät aiheuttavat tuhoa erityisesti talviaikaan, jolloin ne vioittavat kasveja lumen alla. Molemmat syövät kuoren puista ja pensaista lumenpinnan tasalle saakka. Peltomyyrä on kenttä- ja lapinmyyrää huomattavasti yleisempi. Se elää maan pinnalla eikä juuri kaivaudu. Sen sijaan harvinaisempi kenttämyyrä tekee matalia käytäviä. Pohjois-Suomessa elävä lapinmyyrä tekee tuhoja yleensä mäntyistutuksille.
Myyrien torjuntakeinoja
Pahalla hajulla on osittain saatu hyviä tuloksia. Esimerkiksi vanha tapa istuttaa keisarinpikarililjoja eri puolille pihapiiriä on karkottanut kaivajia. Samoin kalanraatojen ja valkosipulin laittaminen kukkapenkkeihin tai puiden ympärille on ainakin monissa paikoissa toiminut häätäjänä.
Myyriä voi yrittää torjua elektronisilla karkottimilla, jotka lähettävät korkeataajuusääntä. Esimerkiksi Myyräkarkoitin Silverline solar 500 tehoaa n. 500 m2 alueella. Myös mekaanisia myyräansoja voi käyttää, mikäli myyriä ei ole kovin paljon.
Hankien aikaan lunta voi tallata puiden ympäriltä tiiviiksi ja matalammaksi, jolloin onkaloiden kaivaminen lumeen ei onnistu. Tällä keinolla ainakin peltomyyrien tuhot vähenevät.