”Oletko koskaan kuullut Lepakkomiehestä? Entä onko Ällitysmiehen seikkailut sinulle tuttuja? Lyön kuitenkin vetoa, että et ole koskaan kuullut Lumilinkomiehestä?! -Pian kuulet!
Katso ja kuuntele arvio:
Keski-ikäinen, keskivartalostaan horisontaalisesti haasteellinen mies lähestyi ulkovaraston ovea aivan kuten oli niin monet kerrat aiemminkin tehnyt. Askel oli kuitenkin tällä kertaa huomattavasti kevyempi, vaikka taivaalta satoi kämmenen kokoisia ”lumihiutaleita”.
Hän tiesi elämänsä muuttuneen. Hän tiesi, että pian avatessaan tuon 1980-luvulla rakennetun, jo ummehtuneelta tuoksuvan ulkovaraston oven, hän muuttuisi joksikin miksi oli tähän maailmaan syntynyt ja mihin tehtävään hän oli perheen isänä kasvanut kuin tietämättään. Hymyn kare nousi kasvoille ja hengitys oli sekoitus feng shuita ja konmaria. Tätä pian tapahtuvaa muutosta ei voinut opiskella mistään elintapalehtien sivuilta, ei. Vain velimiesoletetut tietävät mitä tämä mies tulee hetken päästä kokemaan, kun hän avaa ulkovaraston oven ja näkee siellä uutuuttaan kiiltävän FXA-lumilingon. Hänestä tulee pian Lumipainajaisen arkkivihollinen, ja lumiesteettömän kulkemisen takaava voima! Hänestä tulee … LUMILINKOMIES!”
Näin kuvitin mielessäni matkani tämän FXA-lumilingon testaajaksi. Tunne on syvällä jossain tuolla rasvasolujeni ikeessä. Se tulee siitä, kun ensimmäiset lumihiutaleet saapuvat syksyllä ja jo pitkään palvellut lumikola tietää pian olevan taloutemme vihatuin ja tärkein työkalu, josta ei voi luopua vaikka mitä maksettaisiin. Paskiainen.
Olen kulkenut elämässäni tätä tuotetestausta kohti
Olen valittu testaaja! On tullut aika paljastaa alter egoni ja pukea se pitkään viittaan ja siihen sopivaan maskiin ja syöksyä taistoon murtumatonta Lumipainajaista vastaan!
Itse testaus suoritettiin kahdella, täysin toisistaan erilaisilla piha-alueilla. Ensimmäinen piha sijaitsee esikaupunkialueella, vanhalla rivi- ja paritaloalueella, jossa pihat ja talot ovat kiinni toisissaan, eikä ylimääräistä tilaa lumen linkoamiselle juuri nimeksikään ole.
Toinen piha vastaa tyypiltään lähinnä Dallas-tv-sarjasta tuttua karjatilaa, jossa lähin naapuri on noin yhden päivän automatkan päässä ja kauppareissukin kestää reippaasti yli viikon. Suuntaansa. Tarve on tietenkin kummassakin pihassa sama, eli saada autoille parkkipaikat auki, ja kulkuväylät sellaiseen kuntoon, että teinien nilkat eivät ainakaan heti ulos astuessaan kärsisi hypotermian oireista.
Lähiöhelvetissä asuvana huomasin vasta ensimmäisen kerran elämässäni, että katsoinpa mihin suuntaan tahansa, on vastassa aina lasia. On naapuritaloja, autoja, leikkimökkejä ja Riitan (nimi muutettu) horroksessa oleva kasvihuone. Tämä, jo nopean testin jälkeen kertoi sen, että nyt täytyy olla varovainen lumen linkoamisen kanssa, jottei naapureiden orastava kateus uutuuttaan kiiltävää lumilinkoani kohtaan vaihdu katkeroituneeksi valitukseksi juhannusyönä menneenä talvena tahattomasti rikotuista ikkunoista ja asunnon ilmanvaihdon äkillisestä tehostumisesta. Lingon heittonopeuden säätämisen puuttumisena heittoputken suunnalla todellakin on väliä ja käsiä laitteen hallintaan olisi muutamassa kohtaa tarvittu enemmän kuin yksi pari.
Ajon aikana huomattiin nopeasti, että kidan kummallakin reunoilla olevat liukupalat pitää epätasaisella pinnalla liikkuessa olla täysin ala-asennossa, jolloin itse kita on mahdollisimman korkealla. Tästäkin huolimatta linko tökkää ikävästi sellaisissa kohdissa, joissa autolla on ajettu ennen kuin lunta on päästy pois siirtämään. Vaikka laite painaa noin 60 kiloa, on se liian hentoinen ja asteen liian voimaton viistämään näitä tilsaantuneita uria kitaansa. Tämähän aiheuttaa tietenkin sen, että joihinkin kohtiin muodostuu painaumat, josta lunta saa heitellä pois vielä silloinkin, kun kouluissa veisataan suvivirttä, tai jotain muuta aikakauteen sopivaa laulua lastemme iloksi, ja vanhempien tärykalvojen tuhoksi. Koneen tökkääminen ei häirinnyt lainkaan maaseudun rauhassa, jossa lumitöiden toteutuminen on ollut nopeampaa jo alkujaankin. Eli, jos maanpinta on tasainen, eikä lunta ole yltiöpäisesti poistettavaksi, liikkuu FXA-lumilinko todella vaivattomasti. En kuitenkaan usko, että tämä on suoranaisesti mitenkään tähän linkoon liittyvä asia, vaan asia taitaa toistua melkein lingolla kuin lingolla. Pitää vain muistaa tehdä lumityöt ennen kuin autojen tuottama paino painaa lumen ”kummulle” renkaiden kohdille.
Kummassakin osoitteessa oli osassa paikoista vähäinen määrä lunta, kun taas, ihan kokeilun puitteissa, ajettiin linko myös todella syvään hankeen ja katsottiin, loppuuko koneesta tehot. Emme saaneet konetta hyytymään, vaikka lunta on paikoin korkeampi kinos kuin mitä kidan korkeus oli. Sellaisen lumimäärän linkoaminen vei toki aikaa enemmän, eikä kone jaksanut liikkua siinä vaiheessa eteenpäin kuin vasta sitten kun kita oli tyhjentynyt. Asia tuli kuitenkin todistettua, että paksukaan lumikinos ei estä koneen toimintaa, vain hidastaa. Lumi oli laadultaan pakkaslunta, eikä loskalunta päästy edes kokeilemaan.
Yleisilme
Nopeasti katsottuna, ja täysin maallikon silmin, kone näyttää lumilingolta. Kylläkin muoviselta sellaiselta. Mieleen ja ajatuksiin tulvii valtaisat muistot 1988 vuosimallin Fiat Ritmosta kovine muovisine kojetauluineen ja ergonomian huippusuunnitteluna, jossa ranteet joutuivat asettamaan epäluonnolliseen asentoon, jotta ratista sai edes auttavasti kiinni. 2023 vuosimallin lumilinko ei tietenkään ole sama asia, ja kirjoittaja joutuu, vakaan tietoisesti ja päättäväisesti, syrjäyttämään finnien täytteiset teini-ikämuistonsa tuosta autoilun ”huippumallista”.
Laitteen kasaaminen
Kuten kaikilla muillakin miljonääri playboylla, jotka taistelevat anonyymisti maailman pahuutta vastaan, on Lumilinkomiehelläkin omat sivupotkunsa, eli avustajat. Minun avustajani löytyvät osoitteesta Vaihtotie 6-8, Ylöjärvi. Talon katolla lukee K-Rauta, mutta se on vain Happosten ylläpitämä peitetarina tälle jalolle työlle, jota he tekevät Lumilinkomiehen taistelun mahdollistamiseksi kasaamalla ammattitaitoisesti ja säntillisesti lumilinkoni käyttökuntoon. Itse en siis suoriltaan pysty nyt sanomaan kuinka vaikeaa tämän lingon kasaaminen pakkauksestaan olisi lopulta ollut, koska en koskenut meisseliin, syyläriin tai edes vaahtosammuttimeen sen kasaantuessa loisteliaaseen taistelukuntoonsa. Veikkaan siis, että kasaamisen vaikeustaso on omille taidoilleni jossain Loviisan ydinvoimala-tason yläpuolella. Toisille meistä hieman tai reippaasti alempana.
Hallintalaitteet ja hallintapaneeli
Lingon hallintalaitteet ovat yksinkertaiset. Oikealta reunalta löytyy vetosuunnan valinta eteen- tai taakse. Liikkeelle pääsee portaattomalla painokytkimellä, joka on oikean käden kahvaan sijoitettuna. Vasemmalla kädellä on itse linkoamisen käynnistämiseen tarkoitettu on/offkytkin, ja kahvan alla liipaisin tyylinen kytkin laitteen eteenpäin ajamiselle ja linkoamisen toteuttamiselle. Tätä painamalla ei oikealla kädellä olevaa liikekytkintä tarvitse lainkaan painaa. Luonnollisesti itse linko ei käynnisty lainkaan silloin kun kulkusuunnan valinta on taaksepäin. Itse jäin kaipaamaan lingon heittotehon säätöön portaatonta vaihtoehtoa. Tämä olisi voinut vähentää stressin määrää lähiöalueella tehtävästä lumityöstä. Lisäksi hallintapaneelista löytyy valokatkaisija ja laitteen käynnistysnappi, jolla laite herätetään eloon työn alkaessa. Napin vasemmalla puolella on valo ilmoittamaan aktiivista käyttämistä ja oikealla puolella on vikaantumista ilmoittava valo.
Akku
Itse akku on sijoitettu pystysuoraan asentoon ja siihen pääsee käsiksi suojaluukun nostamisen jälkeen. Akku on lukittu paikoilleen yksinkertaisella salvalla. Akun käsittelyä helpottaa siinä oleva reippaan kokoinen kahva. Akun varaustason voi lukea painamalla akun päällä olevaa nappia. Akun kanssa samassa tilassa on myös ns. virta-avain, tai päävirtakytkin. Muoviselta, pieneltä avaimelta näyttävä esine, on varmaankin pakollinen jonkin EU:n turva-asetuksen myötä, sillä en usko sen muotoa tai mallia katsomalla sen lannistavan ketään pitkäkyntisiä toteuttamasta luontaista viettiään. Avain lukittuu omalle paikalleen helposti ja sen jälkeen linko on käyttövalmis. Ilman avainta laite ei käynnisty. Akkulaatikon kansi voisi aueta mieluummin toiseen suuntaan, ja siten vapauttaa hieman lisää tilaa akun käsittelyä varten.
Renkaat
Renkaiden kuviointi on luonnollisesti hyvin karkea, ja ne antavat ajatuksen siitä, että ne pystyvät liikuttamaan laitetta kepeästi maastosta riippumatta. Tämä on samaan aikaan totta, kuin se on myös vähemmän totta. Erittäin hyvä puoli on se, että jos konetta käyttää tasaisella pinnalla, pystyvät renkaat, lumen määrää huomioiden, vetämään laitetta eteenpäin jopa yllättävän hyvin. Vähälumisella tiellä kone yltyi liikkumaan jopa niin lujaa, että kävely sen ohjaimissa oli jo ”reipasta”. Huonona asiana on se, että jos lingottavan alustan pinta on epätasainen tai lumikerros on suurehko, laitteen paino yhdistettynä vain yhteen vetävään akseliin ei riitä ilman työntöavustusta laitetta viemään eteenpäin, vaan tuloksena on renkaiden ns. tyhjää lyöminen tai muuten vedon loppuminen.
Kita
En todellakaan ole mikään lumilinkojen ekspertti, enkä myöskään tiedä mitään höyrypannuista tai laskuvarjoista. Tietäjät tietävät. Tulin kuitenkin siihen vaikutelmaan, että laitteen ”kita” on niin leveydeltään kuin korkeudeltaankin vallan riittävä niiden lumitöiden tekemiseen mitä näillä maailman mannuilla joutunee tekemään. Lentokentillä käytetään toisenlaisia koneita. Työleveyden ollessa 60 cm ja korkeuden 50 cm on se hyvän kokoinen ahmimaan lunta kaksivaiheisesti syöttökierukalta puhallinpyörälle ja siitä eteenpäin heittotorveen ja lopulta joko omaan pihaan tai naapurin uuden auton päälle. On edelleen todettava, että laite on sen verran tehokas, että tällä koneella varmasti pärjää hieman isommallakin pihalla.
Heittoputki
Heittoputkea voi kääntää 180-astetta oikealta vasemmalle tai toiseen suuntaan ja se säädetään hallintapaneelin päällä olevalla, vasemmanpuoleisella vivulla eteen- tai taaksepäin vipua liikuttamalla. Omassa koneessani säätö on hieman jäykkä, mutta tämä saattaa johtua uutuuden kankeudesta ja uskonkin sen ajan myötä helpottavan. Oikealla puolella hallintapaneelia on heittoputken kärjen säätö, jolla lumen heiton etäisyyttä voi hieman säätää joko lähelle tai kauas. Koska osa testauksesta tehtiin lähiöalueella, olisin toivonut, että kärkeä olisi saanut laskettua hieman alemmas siitä mihin se suostui alimmillaan menemään. Olisin näin ohjannut lumen lähemmäksi, kuin mitä se nyt lentää. Toki tämä sitten sotii hieman lumilingon perusajastusta vastaan ja tekisikin koneesta enemmänkin ylitehokkaan lumen siirtäjän, jossa lunta ja jäätä vastaanottavat, talviuntaan nukkuvat Pelargoniat tuskin järkytyksestään enää seuraavan kevään auringonsäteistä pystyisivät nauttimaan. Ja vaimokin suuttuisi.
Yhteenvetona itse testauksesta voidaan sanoa seuraavaa:
Tämä FXA-lumilinko on tehokas poistamaan suuriakin määriä lunta ja jälki on hyvää, eikä sen vähäinen äänenvoimakkuus häiritse talviuniaan nukkuvia metsäneläimiä tai edes ääniyliherkkää naapurin Riittaa (nimi muutettu). Se mikä tosin pitää hyväksyä on, että laite on hyvä olla saatavilla jo ensilumien aikaan, että alue, josta lumi poistetaan ei pääse missään vaiheessa tamppautumaan epätasaiseksi. Jos näin kuitenkin käy, laitteen kevyt rakenne ja kidan alareuna aiheuttavat ärsyttävää tökkimistä ensin itse lumenluonnissa, ja sitten työtä tekevän lumilinkomiesoletetun aivolohkossa. Osoitetussa järjestyksessä.
Jos siis alueella, jossa laitetta olet käyttämässä, on riittävästi tilaa lingota lunta likimain ilmansuuntaan katsomatta, eikä aluetta kutsuta ”perunapelloksi” kesäisin tai edes talvisin, uskon, että tämä FXA-lumilinko on vaivattoman käyttökokemuksensa ja tehonsa puitteissa sinulle oikein soiva peli.
Kannattaa siis mielestäni vahvasti pohtia FXA-lumilingon hankkimista, jos olet kaltaiseni, isämies-vitsejä lapsiinsa viljelevä, liian kallista asuntolainaa maksava ja lähiöelämää viettävä antisankari tai dynaamisella substanssiosaamisella varustettu, yrityselämän näköalapaikalla närästyslääkkeitä syövä uraohjus. Tarve lumilingolle on todennäköisesti meille ja monelle muullekin kuitenkin olemassa. Hankinnan sisäiseen ja ulkoiseen hyväksyttämiseen riittää, että olet kanssani yhtäläisesti kyllästynyt lumikola-Ollin hapokkaisiin ja valheellisiin lauseisiin lumikolaamisen arkisesta ja pirskahtelevasta ihanuudesta. Kuka tahansa meistä saa olla Lumilinkomiesoletettu!
Plussat:
- Laite on helppo kasata toimintakuntoon. Lue tarkempi selostus asiasta itse tuotearvostelusta.
- Laite on yksinkertainen käyttää
- Se on kohtuullisen hiljainen sähkömoottorinsa ansiosta
- Se on tehokas, ja lumi todellakin linkoutuu melko pitkälle
Miinukset:
- Vaikka laite painaa liki 60 kiloa, on se ajoittain hieman liian kevyt varsinkin silloin, kun ajettava maasto on epätasainen
- Kidan etureuna tökkää epätasaisella pinnalla välillä liiankin helposti
- Hallintapaneelin ja akun välinen johtoliitos irtosi testin aikana kahteen kertaan liian helposti ja aiheutti siten hämmennystä ja kummastusta laitteen äkillisen pysähtymisen johdosta.
”Ja niin on pysäyttämätön Lumilinkomiehen voima käynyt taiston murtumatonta Lumipainajaista vastaan. Kuten aiemminkin, päättyy tämäkin voimien mittelö tasapeliin, jossa Lumilinkomies osti vain lisäaikaa maatamme toistuvasti ja röyhkeästi moukaroivaa Lumipainajaista vastaan. Tuo aika on se hetki, kun akut ladataan, ja linko puhdistetaan taistelun jäljiltä, samalla muistellen niitä puutarhatonttuja, jotka urheasti seisoivat paikoillaan, lumivalkoisen hangen kylmässä syleilyssä, silppuavaan loppuunsa asti. Aika jonka lähiöidemme ja maaseutujemme tuntematon ja väheksytty isäsankari hengähtää hetken juoden lämmintä juomaa ja katsellen päivittäin lisääntyvää valon määrää tietäen, että pian hän saa puolelleen toverin nimeltä kevät, jonka kanssa voimat yhdistäen ajetaan Lumipainajainen taas kertaalleen sen kylmän rajan taakse, missä on vain ikuista pimeyttä ja jäätävää ilmaa. Takaisin Turkuun.”
#Lumilinkomies.
P.S. Bättis on ihan paperia.
Helpota lumitöitä FXA-akkulumilingolla:
Akkulumilinko FXA DB2805A 61cm 80V 6,0Ah
1 150 € / kpl
FXA Onnistu edullisesti
