Lisäeristys – Katso myytit ja vastaukset: totta vai tarua

Totta ja tarua. Käsistään näppärä kotitimpuri selviää lämmöneristysremontista ominkin voimin. Lisäeristys pitää kuitenkin toteuttaa huolellisesti eli käyttää talon olemassa oleviin rakenteisiin sopivia eristeitä ja noudattaa eristevalmistajan ohjeita. Näin seinärakenteista tulee tiiviitä ja ne toimivat kosteusteknisesti oikein.

Noviisikin voi olla mukana remontissa apumiehenä leikkaamassa ja asentamassa eristettä. Myös materiaalin hankinnan ja siivouksen voi hoitaa itse, jos vain aikaa riittää. Tärkeintä on tutkia, missä ja miten eristävyyttä kannattaa kohentaa. Rakennustekniikan pätevä ammattilainen osaa suunnitella uuden rakenteen niin, että se on kosteusteknisesti turvallinen. Ammattilaisia voi kysyä myös oman K-Raudan kautta, ja monet myymälät osaavat suositella sekä hyvää suunnittelijaa että kirvesmiestä.

Tarua. Talon ulkoseinät voidaan eristää joko ulko- tai sisäpuolelta. Jos talon ulkoverhous on uusimisen tarpeessa, kannattaa eristäminen tehdä ulkopuolelta. Jos taas taloon ollaan tekemässä täydellistä sisäremonttia, sisäpuolinen eristäminen on järkevä vaihtoehto. Talon ulkopuolinen lisäeristäminen on kosteusteknisesti turvallisempi ratkaisu. Se on myös edullisempi ja helpompi toteuttaa kuin sisäpuolinen eristäminen.

Totta. Lisäeristäminen on yleensä osa talon suurempaa remonttia. Siksi sen tekemiseen on hyvä varata aikaa etenkin, jos remontteja tekee omatoimisesti hartiapankilla. Kehittyneiden lisäeristystuotteiden ansiosta eristäminen onnistuu kuitenkin nopeasti.

Sisäpuoliseen lämmöneristämiseen on saatavissa esimerkiksi kipsilevypintaisia polyuretaanilevyjä, jotka voidaan asentaa kipsilevyruuveilla suoraan olemassa olevaan seinärunkoon. Saumanauhoituksen ja tasoituksen jälkeen levyt ovat valmiita maalattaviksi tai tapetoitaviksi. Ulkopuoliseen lisäeristämiseen soveltuu parhaiten tuulensuojaeriste, jolla saa tehtyä samalla kertaa sekä lisäeristys- että tuulensuojakerroksen.

Tarua. Menneinä vuosikymmeninä omakotitalojen seinärakenteiden eristämisessä tehtiin virheitä, jotka aiheuttivat taloissa kosteusvaurioita. Esimerkiksi 1970–80-luvuilla vanhoja rintamamiestaloja lisäeristettiin liian tiiviiksi, jolloin niiden rakenne ei päässyt kuivumaan. 1980-90-luvuilla rakennetuissa taloissa taas heikosti tehty höyrynsulku saattoi vuotaa, ja kostea ja lämmin huoneilma pääsi vahingoittamaan eristekerrosta.

Aiemmat virheet johtuivat yleensä tiedon puutteesta. Nykyään on runsaasti tutkimustietoa Suomen oloihin suunniteltujen rakenteiden kosteusteknisestä toimivuudesta. Kehittyneet rakennusmateriaalit ja rakentamisen ohjeistukset perustuvat tähän tietoon. Kun lisäeristäminen toteutetaan oikeilla materiaaleilla ja ohjeita noudattaen, rakenteista saadaan kestäviä, turvallisia, kosteusteknisesti toimivia ja hyvin lämpöä eristäviä.

Totta. Rakennukseen pitää tulla hapekasta ja puhdasta ulkoilmaa korvausilmaventtiileiden tai ilmastointikoneen kautta, jotta sen sisäilma on laadukasta. Vastaavasti likainen ilma ohjataan poistoilmaventtiileistä ulos. Vanhoissa taloissa ilmaa voi kuitenkin virrata myös epätiiviiden rakenteiden läpi.

Lisäeristämisen myötä rakenteet tiivistyvät ja ilmavuodot poistuvat. Rakenteita tiivistettäessä tai vanhoja ikkunoita ja ovia vaihdettaessa on tärkeä varmistaa, että sisään pääsee riittävästi raitista ilmaa. Jos talossa on esimerkiksi painovoimainen tai koneellisella poistolla toteutettu ilmanvaihto, ulkoseinään pitää asentaa korvausilmaventtiilit tai korvausilmaventtiileillä varustetut tuloilmaikkunat.

Sisä- tai ulkopuolelta toteutettava lisälämmöneristys onnistuu yleensä perustyökaluilla. Jiirisaha tai sirkkeli, akkuporakone, mitta ja viimeistelynaulain riittävät pitkälle.

Muista: Ulkopuolelta tehtävään lisälämmöneristämiseen tarvitaan lisäksi tukevat rakennustelineet tai henkilönostin. Työtehokkuuden ja -turvallisuuden vuoksi eristeitä ei saisi koskaan asentaa tikkailta käsin.